Stoa - Virtuaalinen näyttely 2

Korona-aika nuorten valokuvaajien silmin

Miltä poikkeusaika näyttää, kun kuvaajina ovat nuoret? Millaisia hetkiä tallentuu kameran tai puhelimen muistiin? Kulttuurikeskus Stoa kokosi ryhmän 13–17-vuotiaita kuvaamaan välähdyksiä arjesta. Mukaan kutsuttiin valokuvataiteilija Nora Sayyad, joka kuratoi nuorten valokuvista online-näyttelyn.

Helmi-maaliskuussa viisi nuorta, Anniina, Cecilia, Lotta, Pihla ja Ramatulai, kuvasivat pääkaupunkiseudulla. Samaan aikaan Tukholmassa Tilda osallistui projektiin Kulturhusetissa sijaitsevan nuorten kirjasto Lavan kautta.

Valokuvista ja teksteistä välittyvät nuorten tunteet laidasta toiseen: epätietoisuudesta toiveikkuuteen, hämmennyksestä pieniin iloihin ja kohtaamisiin.

Kuraattori Nora Sayyad kertoo näyttelyn sanomasta: ” Näyttelyyn on koottu erilaisista taustoista tulevien nuorten kuvia, joissa näkyy arjen tunnelmia ja ajatuksia. Sanoma on selkeä: yhteiset ajatukset ajastamme kiteytyvät nuorten silmien ja maailmojen kautta. Toivon, että näyttely luo toivoa, sillä olemme kaikki ikään kuin kokemassa yhteistä kriisiä. Vain tavat selviytyä siitä saattavat olla erilaisia. Parhaimmillaan kuvat jättävät historiaan jäljen, kun muistelemme vuotta 2021”.

Lotta, 16

Väsymystä etäkoulusta.

Päivittäinen puhelimen käyttö lisääntynyt ainakin itsellä, koska kavereita ei voi livenä nähdä niinkään.

Koulustressin aiheuttamaa uupumusta.

Pikkusiskoni sanoin: “Elämä on kertakäyttöinen, kuin maski”.

Kuvauksissa kaverin kanssa.

Jotenkin outoa mennä bussilla, joka on ollut ennen täysi ja nyt aivan tyhjä.

Pihla, 15

Etäopiskelun tunnelmia upside down.

Aamusumussa on sitä jotain hyvin kiehtovaa, maskien täyttämässä lumihangessa ei lähes yhtään.

Oloni on kuin tyhjä bussi tai käytetty maski. Turha, epävarma ja huolestunut. Koska mahtaa tämä kaikki loppua?

Suuret seinät jonka ympäröimänä minä, vain minä.

Kahvilat kiinni ja harrastukset peruttu, onnea on omistaa oma pallo, kiikarit ja leivontatarvikkeet. Kun ei ole päässyt mihinkään on tullut kokeiltua kaikenlaista uutta ja luovaa, taianomaisista aamupaloista hauskoihin harrastuksiin.

Anniina, 17

Etäkoulu on kestänyt melkein vuoden. Pelottaa, jos tähän tottuu, eikä arkeen palaaminen onnistu. Vielä enemmän pelottaa, että tästä tulee uusi arkeni.

Koronan aikana julkisten käyttö on vähemmällä. Kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut. Elias puhuu puhelimessa, jonka jälkeen lähdemme takaisin Helsinkiin.

Kesäinen auringonlasku.

Muista turvavälit ja muut ohjeet. Ystävien näkeminen koronan aikana on erittäin hankalaa, paikan, ihmisten määrän ja jopa oman kuntosi vuoksi. Pari vuotta sitten pieni päänsärky ei välttämättä olisi ollut syy perua tapaamisia.

Olemme käyttäneet maskeja jo vuoden ja niistä on pakollakin tullut iso osa elämäämme. Maskeilla on monia puolia, ne voivat tuntua tukahduttavilta, mutta samaan aikaan todella vapauttavilta. Maskin taakse voi piiloutua, eikä omia kasvojansa tarvitse näyttää vastaantulijoille. Se tuntuu jopa rauhoittavalta.

Kun vielä kokoonnuimme.

Kadut ovat yhtä tyhjiä päivällä, kuin yölläkin.

Cecilia, 14

Kaveripiirit ovat muuttuneet paljon poikkeusolojen vallitessa, tosin luokkamme on ollut kaikki tukena toisilleen. Kaikki on samalla viivalla ja yhtä herkässä tilassa kun maailma muuttuu radikaalisti.

Tykkään etsiä yksityiskohtia ihmisistä, ja tarkkailla eleitä sekä esimerkiksi koruja. Isojen vaarojen kuten koronan varjostamassa maailmassa, pitää muistaa löytää iloa pienistäkin asioista.

Vapaa-ajan vietto on romahtanut jonkin verran, sillä museot ja useimmat yleiset tilat on suljettu. Joten uusia harrastuksia sekä paikkoja on seikkailun tapaan pitänyt löytää.

Arjen kauneus on ollut koronakevään aikana ehkä hieman hukassa, varsinkin kun on viettänyt neljän seinän sisällä. Tosin Helsingin katuja astellessa iltaisin, muistuu mieleen se että vaikka kaaos vallitsee, ei katukuva muutu. Vaikka maskiautomaatit koristavat muuten korutonta rautatieasemaa.